--------------
Tämä on Nora, kaunis tyttäreni.
"Sinulla on isäsi silmät. Mutta saattaa olla, ettet ikinä tule näkemään isääsi. Jos hyvin käy", kuiskailin hänelle usein.
Rakensin pienen lisäsiivekkeen mörskään, makuuhuoneeksi. Rahat eivät sen jälkeen riittäneet kuin vanhaan patjaan ja typerään mattoon Noralle. Sinne saatiin jopa puhtaat seinät !
Noran nukkuessa soitin Alville.
"Alvi ! Et ymmärrä. Meillä on lapsi ! Ei ole Noran vika että syntyi tähän tilanteeseen, hänen täytyy saada elää normaalia elämää, et voi viedä sitä häneltä. Ymmärrä ! Se en ole minä, joka sinua tarvitsee, en välitä vaikka sinulla olisi tuhat muuta vaimoa, kyse on Norasta !" huusin miehelle itku kurkussa. Sitä paitsi, tietenkään viimeinen lauseeni ei ollut totta; minä välitin. Minä rakastin Alvia.
Minä rakastin häntä, mutta kaipasin silti miestä, jonka vihkiä Welshin sukuun, viettää kultahäitä ja ehkä hankkia lisää lapsia. Sorruin taas kerran ennustajaeukkoon.
... mikä oli tietenkin vain rahanhukkaa. Onko tuo sitä paitsi mies vai nainen - hänen nimensä on Tuula ?
Mutta seuraavahan oli upea ! Tai ei tietenkään yhtä upea kuin Alvi, mutta... Hän sanoi olevansa Teuvo Teräs, tiedä sitten mikä lempinimi tuo sukunimi on olevinaan..
"Hei Teuvo... sun paidassa on joku likaklimppi", flirttailin hänelle.
"Ai, kiitti..."
Pian huomasin että hän oli kaapannut minut suudelmaan.
Uudesta ihastuksesta huolimatta arki oli kovaa. Kaikki hajosi käsiin, muunmuassa tiskialtaani.
Aika kului nopeasti, ja sen myötä Norakin edistyi konttaavaksi, suloiseksi toukaksi.
Suloisuus on yliarvostettua. Tyttönen inhosi pottailua ja muita arkisia tilanteita. Mutta olinkohan itsekään ollut enkelitoukka ?
Olin kuullut paljon pahaa lastenhoitajista, mutta surkean rahatilanteen vuoksi jouduin jättämään Noran hänen kynsiinsä. Lemmikki -niminen vanha eukko katseli tapetitonta keittiötä arvellen, riittäisivätkö rahamme edes hänen palkkaansa.
Työpäivän - jonka jälkeen muuten sain ylennyksen - oli ihana saada Nora taas syliini. Mutta eihän minulla huolta ollut, kyllähän lastenhoitajat asiansa osasivat.
Toivottavasti.
Sen vähän vapaa-aikani kulutin Noran kanssa, opettaen hänelle elämän perustaitoja. En ollut tavannut Teuvoakaan aikoihin, saatika sitten Alvia. Olin eristäytynyt taloomme Noran kanssa, tapasin ihmisiä vain töissä.
Sitten siihen tuli loppu. Oli lauantai-ilta ja vapaapäivä. Soitin lastenhoitajalle ja pyysin häntä hoitamaan Noraa. Itse lähdin, vastuutonta kyllä, mutta voisinhan saada isän tai edes "isän" Noralle, treffeille, mutta - kumman kaa ?
Kommentit